Ilhabela 18-20.5.2012

Päätimme näyttää Henkalle hieman rannikkoa ja paikallista rantaelämää. Kohteeksi valitsimme Ilhabela:n saaren joka edellisen sateitten takia hiukan epäonnistuneen reissun jälkeen vaikutti mukavalta paikalta. Lisäksi kohteeseen on kohtuullinen matka. Lähdimme ajamaan kotoa yhdentoista maissa perjantai aamupäivällä. Ajomatka on karvan vajaa neljä tuntia ilman pysähdyksiä. Aina kun täällä menee rannikolle joutuu ajamaan alas vuoristosta joten tämä pidentää matka-aikaa huomattavasti. Vuoristoteillä keskinopus harvoin yltää yli 40km/h. Saavuoimme perille saarelle alkuillasta, virkistäydyimme ja joimme hieman viiniä hotellilla ennen illalliselle lähtöä. Tällä kertaa hotellin valinta oli onnistunut ja näin ollen hotelli oli erittäin siisti ja huoneet olivat siistit joskin hieman pienet, tätä miinusta kompensoi kumminkin meidän huoneessa ollut suht kookas patio, joka toi mukavasti lisää tilaa pieneen huoneeseen. Kyselin respasta mahdollisuutta jonkinlaiseen kalastus reissuun ja he lupasivatkin varata meille retken lauantaiksi. illallisen kävimme syömässä erään hotellin ravintolassa ja pääruoka(File Badejo grelhado) olikin onnistunut valinta, alkupalaksi otin lohi carpaccion joka oli suureksi ihmetyksekseni uitettu jonkinlaisessa sinappisoossissa ja kaipaamaani parmesaania siinä ei ollut käytetty ollenkaan. Muutenkin lohi oli rakenteeltaan jotenkin pehmoista ja koostumus ei kyllä vastannut raakaa tuoretta kalaa. Jälkiruokina olemme useissa paikoissa suosineet Petit Gateu suklaa jälkiruokaa, joka on erittäin haasteellinen valmistaa oikein ja tämän perusteella onkin mukava arvioida ravintolaa. Päädyimme tähän jälkiruokaan taas ja voi sanoa että vaikka maku oli hyvä oli valmistuksessa valitettavasti täälläkin parantamisen varaa. Syötyämme palasimme hotellille ja nautimme vielä pullon viiniä tv-huoneessa ennen nukkumaan menoa.

Aamulla aamiaisen jälkeen kävimme respassa tiedustelemassa tulevaa reissuamme, respassa meille kuitenkin selvisi että kyseinen retki ei tulisi toteutumaan vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Meille tarjottiin toisena vaihtoehtona kuunari risteilyä saaren asuttamattomille rannoille, pitkän vääntämisen jälkeen selvisi kumminkin ettei tähän kuulu kalastusta. Noin puolen tunnin selvittelyn jälkeen saimme vuokrattua privaatisti veneen kippareineen 900R$ päivähintaan, tyydyimme vaihtoehtoon ja otimme tämän 29jalkaisen avoveneen. Hieman ennen puoltapäivää ajoimme satamaan jossa vene odottikin meitä jo laiturissa. Hypättyämme kyytiin romuinemme kippari suuntasi veneen merelle, olikin taas mukava tunne päästä merelle. Ehkä noin 15mailin siirtymän jälkeen aloimme kalastaa, kalastus oli pohja ongintaa kokonaisilla kalmarinpäillä missä lonkerot olivat tallella. Melko pian alotuksen jälkeen kippari sai tartutettua kala ja antoi vavan minulle väsytystä varten, kala ei ollut iso ja sain sen melko pian ylös. Kalalaji(espada, huotrakala) oli minulle vieras joskin olen moisia joskus ohimennen kalatiskissä nähnyt. Loppupäivänä ei sitten muita tapahtumia ollut vaikka kipparikin välillä yritti näy ttää mallia. Aika huono reissu, mutta tulipahan tehtyä. Kalasta tultuamme soimme hotellilla kolmioleivät ja kävimme kokeilemassa Lindan ja Cosmon kanssa hotellin höyrysaunaa joka oli lähinnä viileähkö vitsi. Lämpö ”saunassa” oli noin 30C ja höyryäkään ei ollut nimeksikään. Saunomisen jälkeen suuntasimme illalliselle läheiseen kalaravintolaan. Tilasimme alkuun pari pulloa valkkaria ja caipirinhat, caipirinhat olivat jostain syystä hiukan ihmeellisen makuiset ja minulta jäikin drinkistä puolet juomatta. Ruuaksi tilasimme annoksen grillattuja hummerin pyrstöjä ja eräänlaista kampelafilettä. Ruokaa oli kolmelle ja puolelle henkilölle vähintäänkin riittävästi. Hummerin pyrstöihin olin hieman pettynyt, liha oli hiukan kuivaa ja mautonta, kala taas oli todella herkullista. Palasimme syömästä hiukan edellisiltaa aikasemmin ja siirryimme taas tv-huoneeseen nauttimaan pullon portugalilaista vinho verdeä.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen pakkasimme kamat ja ulostauduimme hotellista. Ennen poistumista saarelta kävimme näyttämässä Henkalle vesiputousta, jossa kävimme viime kerrallakin. Mukaan tartui myös taas paikallista viinaa banaanin ja aprikoosin makuisena. Sunnuntai ruuhkan takia jouduimme odottamaan lauttaa pitkän tovin ja kävin odotuksen lomassa ostamassa koko perheelle t-paidat muistoksi saaresta. Paluumatkalla pysähdyimme jonkinlaiselle isolle lounasgrillille jossa söimme eräänlaiset makkara hampurilaiset jotka olivat paikalliseen tapaan aivan liian suolasia ja rasvaisia. Ennen kotiin saapumista kävimme vielä kaupassa täydentämässä ruokavarantoja.

Hotellin allas iltasella.

Meren antimia paikallisen hotellin ravintolassa.

Huotrakala.

Pieni kalamies.

Paatti

Paatti

Hotellin aamiaisrakennus.

Kampelafilettä ja meren herkkuja.

Hummerin pyrstöjä.

Toca vesiputous.

Caribianmeren seikkailut. 12-15.5.2012

Venezuela 12-13.5.2012

Lähdimme Henkan kanssa kotoa Campinaksesta karvan yli kymmenen aamulla. Lennon Sao Paulosta Caracasiin oli tarkoitus lähteä 14:25 kone oli kuitenkin myöhässä ja ehdimme istua suunniteltuakin pidempään United:in lounge tiloissa lentokentällä. Loungessa oli tarjolla keittoa, salaattia leipiä ja leivoksia, juomapuolikin oli erittäin kattava ja muutama olut ja viinilasi tulikin nautittua.

Kuuden tunnin hieman ikävästyttävän lennon jälkeen saavuimme Caracasiin noin kahdeksan maissa illalla tunnin aikataulusta myöhässä. Vastassamme oli paikallinen kalastusmatkailuyrittäjä Nani Handellman. Huomasimme heti kentältä ulos päästyämme että ilmasto oli aivan erillainen kuin Brasiliassa, oli erittäin kuumaa ja kosteaa..Nanin loydettyä parkkipaikalle hukkuneen autonsa suuntasimme kohti Costa Real Suites nimistä hotelliamme. Ikäväksemme jouduimme hotellilla toteamaan että keittiö oli jo suljettu ja jouduimme tyytymään paikalliseen lämpimään leipään. Leipä oli kuin paksu tortilla ja välissä kinkkua ja juustoa. Syötyämme ja juotuamme muutamia oluita päätimme painua jännittämään tulevaa kalastuspäivää unten maille.

Panoraama hotellin parvekkeelta

Hotellin huikeat slumminäkymät.

Samaa hotellin näköalaa.

Yö meni taas vaihteeksi ilman kunnollisia yöunia ja viiden aikaan aamulla totesin jo yrittämisen olevan turhaa, hieman ennen kuutta nousin ylös. Siinä sitten palloilin, katsoin telkkaria ja join pari olutta ennen kello kahdeksaksi tilattua aamupalaa. Aamupalan jälkeen Nani saapui hotellille meitä noutamaan. Ennen lähtöä Nani kertasi kanssamme muutamia perusteita näitten merten nopeitten saalistajien kalastuksesta ja väsyttämisestä.

Hieman yhdeksän jälkeen saavuimme satamaan jossa meitä odotti 47 jalkanen marliinikone nimeltä Palampix. Kapteeni ja kaksi kansipoikaa toivottivat meidät tervetulleeksi alukselle. Lähdimme satamasta oitis ulos ja heti aallon murtajan ulkopuolella kansipoika laittoi muovimustekkalan uimaan veneen perään. Vauhtia siirtymässä oli varmasti noin 15 solmua ja tämä yksi viehe roikkui vedossa koko siirtymän ajan. Noin tunnin siirtymän jälkeen aloimme kalastamaan ehkä yhdentoista maissa. Iloksemme odotus ei ollutkaan kovin pitkä ja Henkka pääsikin väsyttämään reissumme ensimmäistä marliinia jo puolilta päivin. Reilun puolen tunnin väsytyksen jälkeen veneeseen koukattiin n. 300 paunainen sinimarliini ja reissumme tavoite makasi kuolleena raatona veneen lattialla. Myös Henkka tärisi tuolissaan kaiken antaneena. Harmittamaan pisti lähinnä se että sinimarliini on vedessä ehkä kaloista kaunein uskomattoman kirkaine väreineen, mutta heti pappia saadessaan muuttuu mustavalkoiseksi rumaksi raadoksi. Tässä luontokappaleessa huomaa hienosti kuinka käy kun elämä katoaa. Kauaa ei tarvinnut odottaa seuraavaakaan tärppiä. Puoli kahden maissa oli minun vuoroni puikottaa kala oli hiukan edellistä isompi ja innokkaampi säilymään hengissä, joten sain taistella marliinin kanssa lähes puolitoista tuntia. Kaiken raatamisen jälkeen veneen pohjalla makasi toinenkin kalvakka raato, painoa isommalla oli n. 400 paunaa. Kaiken antaneena olin melko tyytyväinen Henkan päätokseen lähteä kohti rantaa. Lyhyt päivä mutta erittäin onnistunut ja marliini apina ei enään roiku niskassa ja kuiski korvaan.

Alutecnos 80

Henkan tyylinäyte.

Alkaa olemaan jo ahdasta.

Matka satamaan kesti noin puolitoista tuntia. Satamassa otimme kaloista lisää kuvia ja katselimme perkausoperaatiota. Isommalla marliinilla oli vatsassaan toistakymmentä pienehköä boniittoa. Perattuaan kalat kapteeni sahasi meille miekat matkaan ja lisäksi otimme palat kalaa valmistettavaksi hotellin ravintolassa. Hotellille tilasimme illallisen puoli kahdeksaksi ja painuimme huoneeseen virkistäytymään. Illallinen oli todella mainio ja kala oli hyvää kyytipojaksi meni hotellin varaston kaikki viinit joita oli kokonaiset kaksi pulloa. Hieman myöhemmin Henkan painuessa ajoissa maate jäin itse vielä valvomaan ja ilta venähtikin vähän turhankin pitkäksi.

Siinä ne lepää, valitettavasti kuolleina.

Ylpeä kalamies.

Henkan ottiviehe.

14.5.2012

Ehdin sitten nukkua komeat neljä tuntia, mutta olo ei kumminkaan ollut mikään aivan kamala. Kasilta taas aamiainen ja noin yhdeksän maissa Nani tuli hakemaan meitä ja suuntasimme satamaan. Satamassa vene oli valmiina lähtöön ja pyyhälsimme ulos noin puolentoista tunnin siirtymän jälkeen ehdimme liottaa pyyntejä vedessä ehkä vartin ja ensimmäinen marliini oli kiinni. Kerkesin kepittää ehkä minuutin ja sitten siima katkesi. Parin tunnin päästä oli taas tärppi joka ei sekään pysynyt kiinni. Lisäksi näimme yhden marliinin veneen perässä joka ei kuitenkaan pyynnöistä riittävästi kiinnostunut. Päiva menikin pääasiassa ilmastoidussa salongissa pientä kankkusta hoitaen. Viiden maissa palastimme rantaan ja Nani tuli meitä hieman myöhemmin hakemaan. Kävimme matkalla ostamassa muutaman pullon viiniä, koska hotellin tarjonnan jo tiesimme. Olimme edellisiltana tilanneet kalaa illalliseksi hotellin ravintolaan. Paikalle saavuttuamme saimme kuitenkin järkytykseksemme huomata että kukaan ei ollut kalaa sitten meille hakenut. Söimme sitten illalliseksi Häränpihvit ja muussia. Muussi oli todella hyvän makuinen, mutta pihvi välttävä. Suht aikasessa vaiheessa painuimme huoneeseen ja itse jäin katselemaan telsua olohuoneen riippumattoon Henkan mennessä nukkumaan.

15-16.15.2012

Edellis iltana Nani oli luvannut viedä meidät viimeiseksi päiväksi Carabelledan Golf & Yacht clubille, jossa saisimme uiskennella altaassa, syödä lounasta ja virkistäytyä baarin antimilla. Päästyämme paikalle totesimme kuitenkin ravintolan ja baarin olevan suljettuja. Kävin siinä sitten kuitenkin suihkussa ja uimassa. Sain kuin sainkin pahimman pettymyksen taas kuitattua ja aloimme pohtia vaihtoehtoja päivän viettämiseen. Kysyimme Nanilta vaihtoehtoa mennä Caracaksen keskustaan katselemaan paikkoja ja tämä olisikin onnistunut, mutta eri kyydillä ja noin 100€ lisähintaan. Lopulta päätimme että lähdemme ajoissa ajamaan kentän suuntaan ja pysähdymme matkalla syömään johonkin hyvään kalaravintolaan.

Panoraamaa clubilta.

Pysähdymme paikkaan joka oli hieman kuin keskiaikainen kellariravintola joka sijaitsi kuitenkin katutasossa. Tilasimme alkupaloiksi fritattuja kalmarin jalkoja ja pääruuaksi grillattua grouperia muussin ja vihannesten sekä salaatin kera. Annokset olivat etelä-amerikkalaiseen tapaan todella isot. Itseäni jäi kuitenkin hiukan vaivaamaan kalmareitten lievä sitkeys ja ja kalan mauttomuus. Kalan kyljessä oli erillaisista merenelävistä tehty kastike joka oli kaikenkaikkiaan aika hyvä, joskin en tajua miksi näillä main kaikki kastikkeet tehdään tomaattipohjaisiksi. Ravintola oli tunnelmaltaan tosi mukava ja kiviholveineen autenttinen kokemus. Lopuksi ravintola sai vielä hiukan miinusta hinnoistaan ja kuitista jossa ei hintoja ollut eritelty laisinkaan. Jatkoimme matkaa kentälle.

Kellari ravintola.

Kalmarit

Kentällä olimme reilusti etuajassa ja jouduimme odottamaan lähtösevityksen aukeamista noin tunnin. Saatuamme yhden ainokaisen laukun ruumaan oli aikaa tapettavana vielä 4 tuntia ennen koneen lähtöä. Venezuelasta poistuessa pitäisi kaiketi maksaa jonkinlainen maastapoistumismaksu. Kukaan ei meiltä sitä kumminkaan vaatinut joten emme moista myöskaan joutunut maksamaan. Lähtöselvitys aulassa oli kyllä jotain avuliata aatuja ohjaamassa meitä maksamaa jotain jonnekkin onnistuimme kuitenkin tämän jotenkin välttämään. Päästyämme ulkomaan puolelle painelimme loungeen ja totesimme senkin olevan todella surkea palveluiltaan ja tarjoiluiltaan. Itse lähdinkin metsästämään matkamuistoja ja Henkka jäi luongeen. Aika hyvin sain tuhlattua aikaa kierrellessäni kauppoja ja aika ei tullut kovinkaan pitkäksi.

Kone lähti ajoissa ja lento sujui hyvin, jostain ihmeen syystä laskeuduimme Sao Pauloon tunnin etuajassa. Olimme Sao Paulossa jo ennen neljää aamulla ja olimme sopineet Lindan kanssa ettei hänen tarvitse aamulla lähteä meitä vastaan Cosmon kanssa vaan tulemme bussilla. Bussi olisi kuitenkin lähtenyt vasta aamulla kuuden maissa. Päätimmekin siis vuokrata auton kentältä ja palauttaa sen tänne Campinakseen. Autolla matka taittuikin mukavasti ja olimme hyvissä ajoin kotona. Väsymys oli aika huikea ja jouduinkin elpymään sängyssä puolille päivin Cosmon leikkiessä omia leikkejään samassa huoneessa.

Paatin ilmastoitu salonki.

Isonkalan raksit.

Paatit rivissä satamassa.