Brasilia ploki: joulukuuta 2011

Viime viikonloppuna Lindalla oli kansallinen konferenssi täällä Campinaksessa. Nelisen päivää duunia ja pari yötä hienossa resortissa. Tällä välin keskityimme Cosmon kanssa sotkemaan paikkoja ranchillä. Tiistaina ajelimme Cosmon kanssa hotellille lounaalle ja leikkimään. Hotellilla oli iso lastenallas kiipeilytelineineen ja liukumäkineen. Vesi ei kuitenkaan ollut lastenaltaassa lämmitettyä, joten aika pian Cosmolle tuli kylmä. Siirryimmekin aikuisten puolelle, jossa sijaitsi mm. terapia allas. Terapia altaassa vesi oli lämmitetty +40c ja siellä olikin erittäin mukava kölliä hieronta suuttimien hyväillessä lihaksia.

Uimisen jälkeen siirryimme maan kamaralle ja lähdimme kiertelemään resortin muita nähtävyyksiä. Alueelta löytyi mm. miniville, joka oli lapsille rakennettu satumaa kaikkinen erilaisine rakennuksineen. Minivillessä löytyi mm. linna, merirosvolaiva, teitä, työnnettäviä autokärryjä ja monenlaisia muita rakennuksia. Lisäksi alueella oli vanhemmille lapsille ja aikuisille tarkoitettu jonkinlainen labyrinttikompleksi jossa tapahtui kaikenlaisia kummia asioita, tämä alue oli kumminkin valitettavasti kiinni ja minimi pituus tänne olisi ollut 130cm. Tämän jälkeen lähdimmekin sitten ruoka ostoksille.

Viikolla ei juurikaan mitään kummallista muuten tapahtunut olimme lähinnä kotosalla Cosmon kanssa. Olin ostanut kinkun jouluksi ja täällä kinkut myydään suolaamattomina tai sitten valmiiksi maustettuna jollain mausteseoksella. Eli suolamaton kinkku ongelmaksi muodostui suolaaminen. Upposuolaukseen meillä ei ole riittävästi kylmätilaa, joten suolaus oli tehtävä ruiskulla. Tässäkin oli omat ongelmansa, ruiskuja ja etenkin tarpeeksi suurta neulaa tuntui olevan lähes mahdotonta löytää. Löysimme pitkän etsinnän jälkeen 20ml ja 50ml ruiskut, mutta isoa neulaa emme. Lopuksi Linda ottikin töistä jonku käytetyn neulan jostain koneesta ja sain suolauksen suoritettua. Toinen ongelma kinkun kanssa on paistoaika kaasu uunissa, jonka minimilämpö on ilmeisesti n. 150c.

Lauantaina yritimme etsiä paistomittaria täältä ambomaasta tuloksetta. Ilmeisesti nämä paikalliset alkuasukkaat eivät moisia tarvitse. Tosin mihinkäs sitä tarvitsis kun tuntuu että kaikki liha paistetaan kumminkin kuivaksi ja ylikypsäksi. Saimme myös ilmoituksen että oma automme on valmiina noudettavaksi ja ai sitä ihanuutta täysin varusteltu Audi vs neekerimalli letukka.

Sunnuntaina päätimme suunnata ensimmäistä kertaa rannalle ja paikaksi valikoitui Santos n 180km päässä. Aamulla oli tarkoitus lähteä heti Cosmon syöttämisen jälkeen liikkeelle. Perheen naispuolinen vähemmistö onnistui kumminkin tuhraamaan aikaa aamulla ja pääsimme lähtemään vasta noin 10 aikaan liikenteeseen.

Tarkoituksena oli ensin käydä Sao Paulossa etsimässä puuttuvia mausteita. Olin netistä saanut selvitetty että Sao Paulosta löytyy katu jossa pitäisi olla lukuisia maustemyymälöitä. Suurin osa näistä pikkuliikkeistä oli kumminkin sunnuntaina kiinni, joten mausteet jäi saamatta. Suuntasimme siis kohti Santosta ja hiekkarantoja.

Navigaattorimme valitsi ilmeisesti hieman väärän reitin, koska jouduimme maksamaan tietulleja n 30R$. Reitti oli kumminkin aivan upea koska ylitimme jonkinlaisen vuoriston, jonka rinteille tie oli rakennettu. Näkoalat tieltä alaspäin olivat upeat, joskin ilmeisesti lämpötilaeroista johtuen alaspäin katsoessa kaikki verhoutui jonkinlaiseen usvaan. Alaspäin tullessa oli koko matkan nopeusrajoitus vain 50km/h ja matkan teko jyrkkää alamäkeä oli hidasta. Alas päästyämme alkoikin sitten taas moottoritie.

Hetken aikaa ajeltuamme alkoi auto köhiä ja lopulta sammui. Hetken aikaa asiaa pohdittua päädyimme siihen tulokseen että bensa oli loppunut. Bensamittari näytti kumminkin jäljellä olevan 3/4 tankkia soppaa. Ilmeisesti huollossa tehty bensan siirtopumpun vaihto oli vauriottanut mittaria jollain tavalla. Hetken aikaa kiroiltuani ajattelin että pakko kai tässä jotain on tehdä ja sanoin Lindalle ottavani vesipullon mukaan ja jatkavani matkaa kävellen kohti tuntematonta bensistä. En kumminkaan tajunnut ottaa navia mukaan ja puhelimeni ei jostain syystä saanut yhteyttä muistiin jossa kaikki karttasoveluksen tiedot olivat.

Toista tuntia käveltyäni 35c helteessä löysin vihdoin ihmisen joka ymmärsi mitä tarkoitan. Tämä alunperin australialainen ystävällinen nais immeinen kertoi minulle että muutaman kilometrin päässä pitäisi olla bensis. Päästyäni bensikselle Linda soitti kertoakseen että tiepalveluauto on pysähtynyt auttamaan. Kielimuurin takia Linda ei kuitenkaan ymmärtänyt kuskin puheista oikeen muuta kuin favela, aseita ja vaarallista. Puhelun aikana Linda sanoikin kuulleensa laukauksia ja tiepalvelu äijäkin oli vauhkoontunut. Lopulta toinen tiepalvelu ukko oli tullut paikalle ja jäänyt odottamaan auton luo, samalla kun Linda, Cosmo ja ensimmäinen äijä lähtivät noutamaan bensaa ja minua. Tällävälin olin jo saanut muutaman litran bensaa ja lähtenyt kävelemään takaisin. Matkalla apujoukot poimivat minut kyytiin ja kävimme vielä hakemassa hieman lisää soppaa. Bensiksellä tankkaushemmokin sanoi nyt jotain favelasta ja näytti pyssynmerkkejä käsillään. Ilmeisesti bensamme oli loppunut juuri pätkälle moottoritietä missä sattui olemaan vieressä favela alue.

Loppujen lopuksi pääsimme jatkamaan matkaa kohti Santosta suurin osa päivästä oli kulunut tähän älyttömään säätämiseen. Tankkasimme lähimmällä huoltoasemalla tankin täyteen. Päästyämme Santokseen alkoikin sitten satamaan. Paikotimme auton rantakadulle ja lähdimme etsimään ravintolaa. Olimme aiemmin päättäneet että syömme meren antimia, koska Campinaksessa niitä ei juurikaan ole sijaintinsa takia tarjolla. Löysimmekin pian ravintolan jonka kyltissä luki frutas del mar. Valitsemamme ravintola oli suht kallis (140R$) paikalliseen hintatasoon verrattuna. Päädyimme ottamaan listalta jonkinlaista kampelafilettä, riisillä, keitetyillä perunoilla, valkoisella parsalla, herkkusienillä ja katkaravuilla höystettynä. Yleensä täällä ravintoloissa yksi annos riittää vähintään 2 henkilölle, kuten myös tässä tapauksessa. Pöytään tuotiin aluksi valkosipulileipää korillinen, oliiveita, viiriäisenmunia, tonnikalatahnaa ja jonkinlaista sipuli, parsa, herkkusieni salaattia. Pääruoka tulikin isolla vadilla ja kaikkea oli yllin kyllin, jouduimme jopa jättämään hieman kaikkea koska annos oli jättimäinen.

Syöpöttelyn jälkeen lähdimmekin sitten uimaan. Ruokailun aikana sade oli loppunut ja keli oli enään hieman pilvinen. Pulikoimme rannassa hetken ja ihailimme maisemia kunnes Cosmolle tulikin jo kylmä ja oli aika suunnata suihkun kautta takaisin autolle. Kellon ollessa jo kuusi päätimme lähteä köröttelemään kohti kotia. Kotona olimme yhdeksän maissa illalla. Pysähdyimme matkalla muutaman kerran ja ajoimme harhaan Sao Paulossa.